Tiedän, onhan näitä nyt jo tuijoteltu kausikaupalla niin näytöslavoilla kuin kaduillakin, mutta minä en ainakaan ole vielä kyllästynyt.
Ensimmäisen vuoden aikana, kun näitä nykeröitä nähtiin, oli oma tukkani liian lyhyt ja seuraavat puoli vuotta epäilin tyylin olevan auttamattomasti niin last season, etten lähtisi sellaiseen mukaan enää lainkaan. Lopulta koitti kuitenkin hetki, jolloin totesin olevani koukussa.
Ja nyt se on tapahtunut jälleen! Tukkani yltää nutturalle ensimmäistä kertaa sitten lokakuun.
Päälaella komeileva sipuli on varmasti helpoin ja monipuolisin kampaus, joka on koskaan keksitty. Se on tarpeen mukaan juhlava tai rento ja aina hyvän näköinen. Huonoille hiuspäiville voi sen myötä heittää hyvästit ja kiireessä voi hiusten pesunkin jättää väliin kun suihkuttelee kuivashampoot juuriin ja kiepsuttaa tukan sykerölle.
Suomalaisille tytöille nuttura on varmasti erityisen rakas, koska se tuo mieleen Pikku Myyn ja Mymmelin. Mymmeli, tai siis Mymmelin tytär edustaa turhamaista ja nautinnonhaluista tyttöä ja Pikku-Myy on sopivan anarkistinen esikuva kenelle tahansa. Ennen kaikkea molemmat ovat äärimmäisen itsenäisiä ja oman arvonsa tuntevia hahmoja, joiden asenteesta voi jokainen ottaa mallia, vaikkei hiustyyliin taipuisikaan.
Ainakin minun onnekseni nuttura vaikuttaisi säilyvän muodissa vielä ainakin hetken ja ennen edessä häämöttävää kyllästymistä aion nauttia siitä toden teolla.
 |
| Suvi Koponen à la Marc Jacobs SS-2010 |
 |
| Donna Karan FW-2011 |
No comments:
Post a Comment