Kotiimme muutti viikonloppuna uusi pari kaiuttimia. Olenkin viettänyt iltapäiviäni lukien tenttiin ja kuunnellen suosikkimusiikkiani ja yrittäen hahmottaa, onko sen niin eroa, kuuleeko musiikin läppäristä vai mustista möhkäleistä. Taitaa sillä jonkin verran olla, sen huomaan jopa minä, joka en hifistelystä mitään ymmärrä.
Erityisen paljon olen kuunnellut Antony and the Johnsonsia, joka on ehdoton suosikkini. En ihan heti keksi solistia, jota mieluummin kuuntelisin, sitä paitsi musiikki lyriikoineen on niin kaunista, että kylmän väreet kiirivät selkäpiissä.
Solisti Antony Hegarty rikkoo perinteisiä sukupuolirajoja ja pakenee kaikenlaisia määritelmiä. Hegartyn ääni on sukupuoleton ja sydäntä riipaisevan kaunis. Ulkonäöltäänkin hän on varsinainen kameleontti.
Kauneutta on niin kovin monenlaista.
Kauneutta on niin kovin monenlaista.
Antony luo hieman lisäsyvyyttä Beyoncen kappaleeseen.
kuvat: dimk1t.free.fr, badische-zeitung.de, gonzocircus.com
No comments:
Post a Comment